Kun vanhemmat valitsevat lapselleen muovisen pullon tai mukin – olipa kyse tuttipullosta, juomapullosta tai juomamukista – he etsivät usein malja-haarukkatunnusta ja tietoa siitä, että tuote täyttää EU:n vaatimukset. Tällainen merkintä voi luoda vaikutelman, että tuote on tarkastettu ja turvallinen kaikissa olosuhteissa.

Todellisuudessa malja-haarukkatunnus tarkoittaa, että tuote on tarkoitettu kosketuksiin elintarvikkeiden kanssa. EU-vaatimusten täyttäminen tarkoittaa, että tuotteen on täytettävä materiaalin koostumusta ja aineiden siirtymistä (migraatiota) koskevat vaatimukset tuotteen käyttötarkoituksen mukaisissa olosuhteissa.

Tämä on tärkeä turvallisuuden perusta. Se ei kuitenkaan takaa, että materiaali säilyttää alkuperäiset ominaisuutensa kaikissa olosuhteissa ja rajattomasti ajan myötä.

Miten muovia testataan?

Elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvia muovimateriaaleja säädellään asetuksella (EU) N:o 10/2011. Testauksessa mitataan, kuinka suuri määrä aineita voi siirtyä materiaalista elintarvikkeeseen tai sitä jäljittelevään testinesteeseen.

Testausolosuhteet valitaan sen mukaan, mille juomille, lämpötiloille ja kosketusajoille tuote on tarkoitettu. Toistuvaan käyttöön tarkoitetuille tuotteille tehdään myös peräkkäisiä migraatiotestejä, joilla arvioidaan, lisääntyykö migraatio käyttökertojen myötä.

Standardoitujen testien avulla voidaan arvioida, täyttääkö tuote asetetut vaatimukset. Ne eivät kuitenkaan voi kirjaimellisesti toistaa pullon tai mukin koko käyttöikää: kuukausien päivittäistä käyttöä, toistuvaa pesua ja sterilointia, putoamisia, naarmuja, auringonvaloa sekä kaikkien näiden tekijöiden yhteisvaikutusta.

Mitä muoville tapahtuu päivittäisessä käytössä?

Arjessa pullo tai muki voi altistua lämpötilan vaihteluille, ultraviolettisäteilylle, pesuaineille ja mekaaniselle kulumiselle.

Suljetussa autossa suorassa auringonpaisteessa lämpötila voi nousta voimakkaasti. Kuumuus voi nopeuttaa tiettyjen muovien vanhenemista ja lisätä yksittäisten aineiden migraatiota. Pitkäaikainen altistuminen auringonvalolle voi myös vähitellen muuttaa polymeerin rakennetta. Toistuva puhdistus pulloharjalla, pesu astianpesukoneessa ja putoamiset voivat ajan myötä kuluttaa pintaa sekä aiheuttaa naarmuja ja muita vaurioita. Nokan tai tutin pureskelu voi puolestaan vahingoittaa näitä osia.

Ajan myötä pinta voi muuttua vähemmän sileäksi ja vaikeammin puhdistettavaksi kunnolla. Materiaali ei tällöin välttämättä enää ole samassa kunnossa kuin uutena.

EU:ssa tunnustetaan, että toistuvaan käyttöön tarkoitetut muovituotteet kuluvat

Vuonna 2025 voimaan tulleissa EU-lainsäädännön muutoksissa otetaan nimenomaisesti huomioon, että toistuvaan käyttöön tarkoitettu muovi voi heikentyä ja sen ainesosien migraatio voi lisääntyä.

Valmistajien on tiedotettava käyttäjille:

• miten tuotteen kulumista voidaan hidastaa;
• mitkä näkyvät muutokset viittaavat siihen, että materiaalin kunto on heikentynyt;
• millaiset vauriot tai käyttötavat voivat lisätä migraatiota tai tehdä tuotteesta elintarvikekosketukseen soveltumattoman.

Merkkejä materiaalin kunnon heikkenemisestä voivat olla halkeamat, pinnan rapautuminen, kerrosten irtoaminen, muodonmuutokset ja pysyvät värimuutokset. Käytännössä valmistajien ohjeet voivat kuitenkin rajoittua yleiseen suositukseen lopettaa tuotteen käyttö ensimmäisten vaurioiden tai materiaalin heikkenemisen merkkien ilmetessä. Muovipullolle tai -mukille ei aina ilmoiteta tarkkaa vaihtoajankohtaa, eikä kuluttaja aina saa selkeitä kriteerejä sille, milloin kuluminen on muuttunut kriittiseksi.

Mitä NIAS tarkoittaa?

Muovin valmistuksen, käytön ja vanhenemisen yhteydessä voi esiintyä tai muodostua NIAS-aineita – tahattomasti lisättyjä aineita (non-intentionally added substances). Kyse voi olla epäpuhtauksista, kemiallisten reaktioiden tuotteista ja materiaalin hajoamistuotteista.

EU-lainsäädäntö edellyttää NIAS-aineiden riskien arviointia. Kaikkien mahdollisten yhdisteiden tunnistaminen ja toksikologinen arviointi on kuitenkin vaikeaa, etenkin kun materiaali altistuu samanaikaisesti kuumuudelle, auringonvalolle, pesuaineille ja mekaaniselle kulumiselle. Eurooppalaiset asiantuntijat korostavat tarvetta kiinnittää enemmän huomiota valmiisiin tuotteisiin, monimutkaisiin aineseoksiin ja NIAS-aineisiin sekä erityisen haavoittuvien ryhmien, kuten lasten, mahdolliseen altistumiseen.

Entä mikro- ja nanomuovi?

Migraatiotestit arvioivat ensisijaisesti kemiallisten aineiden siirtymistä materiaalista. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että tietyistä muovituotteista voi vapautua mikro- ja nanomuovihiukkasia kuumennettaessa, ravisteltaessa, pestäessä ja toistuvassa käytössä.

Hiukkasten määrä riippuu muovityypistä, lämpötilasta, tuotteen kunnosta ja käyttötavasta. Turvallisia altistumistasoja mikro- ja nanomuoville ei ole toistaiseksi määritetty.

Mitä EU-vaatimusten täyttäminen tarkoittaa käytännössä?

EU-vaatimusten täyttäminen tarkoittaa, että tuotteen on täytettävä asetetut vaatimukset sille suunnitelluissa käyttöolosuhteissa – toistuvaan käyttöön tarkoitetuille tuotteille tämä sisältää myös peräkkäisiä migraatiotestejä, joilla arvioidaan migraation mahdollista lisääntymistä käyttökertojen myötä. Testit eivät kuitenkaan voi kattaa kaikkia todellisen käytön muuttujia, eivätkä ne takaa, että materiaali olisi kuukausien kuumennuksen, steriloinnin, pesun, putoamisten ja naarmujen jälkeen edelleen samassa kunnossa kuin testaushetkellä.

Monia harmaita alueita on edelleen:

• muovipullolle tai -mukille ei aina ilmoiteta tarkkaa vaihtoajankohtaa;
• valmistajat eivät aina selitä, mitä pidetään kriittisenä kulumisena;
• mikroskooppiset vauriot ja muutokset muovin rakenteessa voivat olla paljaalla silmällä näkymättömiä;
• sameus tai värimuutokset eivät aina merkitse riskiä, mutta näkyvien muutosten puuttuminen ei myöskään vahvista, että materiaalin ominaisuudet olisivat täysin ennallaan;
• ilman laboratorioanalyysiä ei voida varmistaa, pysyykö kuluneen tuotteen aineiden migraatio edelleen asetettujen raja-arvojen sisällä.

Käytännössä vanhempien odotetaan itse arvioivan materiaalin kuntoa ilman erityistietoja, -välineitä tai yleispäteviä kriteereitä. Tavallinen kuluttaja voi huomata selvän halkeaman tai muodonmuutoksen, mutta ei voi arvioida, milloin kokonaiskuluminen on alkanut vaikuttaa aineiden migraatioon tai mikro- ja nanomuovihiukkasten vapautumiseen.

Pullo tai muki voi näyttää yhä käyttökelpoiselta, vaikka materiaali ei enää olisi samassa kunnossa kuin uutena.

Miten lapsen ruoan ja juoman kosketusta muoviin voidaan vähentää?

Suorin tapa välttää tämä epävarmuus on valita pullo tai muki, jonka kaikki maidon, äidinmaidonkorvikkeen, veden tai muiden juomien kanssa kosketuksiin joutuvat osat on valmistettu vaihtoehtoisista materiaaleista.

Korkealaatuisesta ruostumattomasta teräksestä tai lasista valmistettu runko ei ole mikro- ja nanomuovin lähde. Joustaviin osiin voidaan käyttää elintarvikekosketukseen soveltuvaa lääketieteellisen laadun silikonia, joka on testattu LFGB-vaatimusten ja BfR:n suosituksen XV mukaisesti.

On silti tärkeää arvioida koko tuotetta. Myös lasista tai ruostumattomasta teräksestä valmistetussa pullossa tai mukissa kansi, kierteet, venttiili, pilli tai muut sisäiset osat voivat olla muovia ja joutua suoraan kosketuksiin juoman kanssa.

EU-vaatimusten täyttäminen on tärkeä perusedellytys, mutta se ei poista muovin asteittaiseen kulumiseen liittyvää epävarmuutta. Tavallinen kuluttaja ei voi nähdä kaikkia materiaalin muutoksia eikä itse tarkistaa, ovatko tuotteen ominaisuudet kuukausien käytön jälkeen edelleen samat kuin uutena.

Täysin muoviton rakenne voi poistaa merkittävän osan tästä epävarmuudesta: vanhempien ei tarvitse yrittää arvioida muovin mahdollisia näkymättömiä muutoksia tai pohtia, säilyttääkö materiaali edelleen alkuperäiset ominaisuutensa.

Artikkelissa käytetyt lähteet:

• Euroopan komissio: Elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja koskeva lainsäädäntö
• EUR-Lex: Komission asetus (EU) N:o 10/2011 elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvista muovisista materiaaleista ja tarvikkeista
• EUR-Lex: Komission asetus (EU) 2025/351
• Euroopan komissio: EU:n elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja koskevien sääntöjen arviointi
• Nature Food (2020): Mikromuovin vapautuminen polypropeenisten tuttipullojen materiaalin hajoamisen seurauksena äidinmaidonkorviketta valmistettaessa