Muovia on kaikkialla ympärillämme: pakkauksissa, pulloissa, nokkamukeissa, pilleissä ja ruokarasioissa. Mikromuovia on jo havaittu vedessä, ilmassa, elintarvikkeissa ja ihmiskehossa. Useimmat tietävät, että muovi on vakava ympäristöongelma. Kun muovi joutuu kosketuksiin ruoan ja juoman kanssa, sitä pidetään kuitenkin edelleen usein turvallisena – etenkin jos tuote on merkitty ”BPA-vapaaksi”.

Tämä merkintä tarkoittaa kuitenkin vain sitä, ettei tuote sisällä bisfenoli A:ta. Se ei takaa, että tuote on vapaa muista bisfenoleista tai kemiallisista lisäaineista. Se ei myöskään takaa, ettei käytön aikana vapaudu muovihiukkasia. Toisin sanoen BPA-vapaa ei tarkoita ”muovitonta”, eikä se takaa koko tuotteen turvallisuutta.

Mitä muovi on?

Suurin osa muoveista valmistetaan petrokemiallisista raaka-aineista – samoista fossiilisista raaka-aineista, joista valmistetaan bensiiniä. Muovia ei voida pitää täysin inerttinä materiaalina kaikissa käyttöolosuhteissa. Kuumennettaessa, naarmuuntuessa, pureskeltaessa, kuluessa tai altistuessa pitkäaikaisesti auringonvalolle jotkin muovituotteet voivat vapauttaa kemiallisia aineita ja muovihiukkasia, jotka voivat päätyä niissä säilytettävään ruokaan tai juomaan. Tämä on vahvistettu lukuisissa viime vuosien tutkimuksissa.

Mitä BPA-vapaa siis tarkoittaa?

BPA eli bisfenoli A on kemiallinen aine, jota käytettiin pitkään polykarbonaattimuovin valmistuksessa, muun muassa tuttipulloissa. Kun tutkimukset osoittivat BPA:n voivan vaikuttaa hormonijärjestelmään, mahdollinen vaikutus vauvoihin ja pieniin lapsiin herätti erityistä huolta, koska heidän kehonsa on ratkaisevassa kehitysvaiheessa.

Vuonna 2010 Kanada kielsi BPA:ta sisältävien polykarbonaattisten tuttipullojen valmistuksen, tuonnin, myynnin ja markkinoinnin. Vuonna 2011 myös Euroopan unioni kielsi BPA:n käytön polykarbonaattisten tuttipullojen valmistuksessa.

Valmistajat sopeutuivat nopeasti uusiin vaatimuksiin, ja markkinoille tuli suuri määrä ”BPA-vapaaksi” merkittyjä tuotteita. BPA:n poistaminen ei kuitenkaan aina tarkoittanut, että koko bisfenoliryhmä katosi. Joissakin materiaaleissa alettiin käyttää sen sijaan läheisesti sukua olevia aineita, muun muassa bisfenoli S:ää (BPS) ja bisfenoli F:ää (BPF).

Siksi on tärkeää ymmärtää seuraava: BPA-vapaa tarkoittaa, että tietty aine puuttuu. Se ei tarkoita, että tuote on vapaa muovista, muista bisfenoleista tai muista kemiallisista ainesosista.

BPA:n historia osoittaa myös, että tieteellinen tieto ja lainsäädäntö kehittyvät vaiheittain. Ensin julkaistaan uusia tutkimustuloksia, sitten tehdään riskinarviointi, ja lopulta voidaan ottaa käyttöön rajoituksia. Myös uuden kiellon hyväksymisen jälkeen valmistajat saavat yleensä siirtymäajan tuotantonsa mukauttamiseen.

Se, että tuote täyttää voimassa olevat vaatimukset, ei siis tarkoita, että kaikkia läheisesti sukua olevia aineita olisi jo tutkittu ja arvioitu yhtä perusteellisesti. Tämä on yksi syy siihen, miksi eurooppalaiset asiantuntijat korostavat yhä useammin tarvetta säännellä vaarallisia bisfenoleja ryhmänä, jotta ongelmallista ainetta ei korvattaisi toisella, ominaisuuksiltaan samankaltaisella aineella.

Mitä tutkimus kertoo BPA:n korvaavista aineista?

Sen jälkeen, kun BPA:n käyttöä rajoitettiin, jotkin valmistajat alkoivat käyttää kemiallisesti läheisesti sukua olevia aineita, ennen kaikkea BPS:ää ja BPF:ää.

Tutkimukset osoittavat, että nämä aineet voivat vaikuttaa hormonijärjestelmään. Tieteellisissä tutkimuksissa on havaittu estrogeenisiä, antiestrogeenisiä, androgeenisiä ja antiandrogeenisiä vaikutuksia. Tällä on merkitystä, koska hormonit säätelevät lukuisia prosesseja, muun muassa kasvua, aineenvaihduntaa, lisääntymiskehitystä, kilpirauhasen toimintaa ja aivojen kehitystä. Sikiönkehitys, vauvaikä ja varhaislapsuus ovat erityisen herkkiä ajanjaksoja hormonisäätelyn häiriöille.

Saatavilla olevien tutkimusten systemaattinen katsaus osoitti, että BPS:llä ja BPF:llä voi olla hormonaalista aktiivisuutta ja BPA:n kaltaisia hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia. Kerätty tieteellinen näyttö kyseenalaistaakin oletuksen, että materiaali muuttuisi automaattisesti turvallisemmaksi, kun BPA korvataan rakenteellisesti läheisellä bisfenolilla.

Olennaisempi kysymys ei siis ole pelkästään ”Sisältääkö tuote BPA:ta?”, vaan myös: ”Mistä materiaalista koko tuote on valmistettu, ja mitä aineita käytetään BPA:n tilalla?”

Miksi muovi hallitsee edelleen pullo- ja ruokailuastiamarkkinoita?

Muovi on halpaa, kevyttä, helposti saatavilla ja käytännöllistä massatuotannossa. Materiaalia voidaan muotoilla lähes mihin tahansa muotoon, ja siksi sitä käytetään edelleen laajasti tuttipulloissa, nokkamukeissa, ruokarasioissa, pilleissä ja kansissa.

Muovia voi myös piiloutua tuotteisiin, jotka ensi silmäyksellä näyttävät valmistetuilta metallista tai lasista. Itse pullo voi olla valmistettu ruostumattomasta teräksestä tai lasista, kun taas kansi, sisäkierre, pilli, venttiili tai muut juomaan kosketuksissa olevat osat on valmistettu muovista.

Siksi on tärkeää arvioida koko tuotetta – ei pelkästään pullon runkomateriaalia tai yksittäistä pakkauksen merkintää.

Nämä asiat on hyvä muistaa:

• PP (polypropeeni, usein merkitty kierrätyskoodilla 5) on muovia;
• Tritan™ on muovia;
• BPA-vapaa-merkintä ei tarkoita, että tuote olisi vapaa muista bisfenoleista tai kemiallisista ainesosista;
• metalli- tai lasipullo ei takaa, että muut juoman kanssa kosketuksiin joutuvat osat olisivat muovittomia;
• sanat kuten ”ympäristöystävällinen”, ”luonnollinen” tai ”turvallinen” eivät itsessään kerro mitään tuotteen koko materiaalikoostumuksesta.

Jos tavoitteena on todella vähentää juoman kosketusta muoviin, on tarkistettava kaikkien osien materiaali: pullon runko, kansi, kierteet, pilli, venttiili ja tiivisteet.

Miten asiantuntijat suhtautuvat uuteen tietoon?

Seuraavassa muutamia esimerkkejä siitä, miten eurooppalaiset ja norjalaiset asiantuntijat ja terveysviranomaiset suhtautuvat jatkuvaan tutkimukseen siitä, miten muovi ja muoviin liittyvät kemialliset aineet voivat vaikuttaa ihmiseen.

Vuonna 2023 Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) totesi, että BPA:lle altistuminen ruoan kautta herättää terveyshuolta kaikissa ikäryhmissä. BPA:n siedettävää päiväsaantia laskettiin 20 000-kertaisesti verrattuna aiempaan väliaikaiseen arvoon.

Tämän tieteellisen arvion pohjalta Euroopan komissio hyväksyi joulukuussa 2024 uuden kiellon BPA:n käytölle useimmissa elintarvikekosketukseen tarkoitetuissa materiaaleissa. Asetus tuli voimaan tammikuussa 2025, ja sen pääasiallinen 18 kuukauden siirtymäaika päättyi heinäkuussa 2026.

Vuonna 2023 Euroopan ympäristökeskus julkaisi tulokset tutkimuksesta, jossa oli mukana 2 756 aikuista 11 Euroopan maasta. BPA havaittiin 92 prosentilla osallistujista. 92 prosentilla pitoisuudet virtsassa ylittivät lisäksi uuden terveysperusteisen viitearvon. Virasto päätteli, että eurooppalaisten altistuminen BPA:lle on liian korkeaa ja muodostaa mahdollisen terveysriskin.

Norjan kansanterveyslaitos huomauttaa, että lapset saavat yleensä painokiloa kohden enemmän epäpuhtauksia kuin aikuiset. Norjan kuluttajaneuvosto suosittelee, ettei polykarbonaatista valmistettuja muoviastioita käytettäisi mikroaaltouunissa ja että mahdollisuuksien mukaan valittaisiin lasista, posliinista tai ruostumattomasta teräksestä valmistettuja astioita – erityisesti kuumalle ruoalle ja juomalle.

Tutkijat ovat kiinnittäneet erityistä huomiota tuttipulloihin. Vuonna 2020 Trinity College Dublinin tutkijat totesivat, että polypropeenista valmistetut tuttipullot voivat vapauttaa miljoonia mikromuovihiukkasia steriloinnin ja äidinmaidonkorvikkeen valmistuksen yhteydessä. Testeissä vapautuneiden hiukkasten määrä oli enimmillään 16,2 miljoonaa litraa kohden. Vauvan arvioitu altistuminen vaihteli alueesta riippuen 14 600:sta 4,55 miljoonaan hiukkaseen päivässä. Tutkijat totesivat myös, että korkeampi lämpötila lisäsi voimakkaasti vapautuvan mikromuovin määrää.

Nämä esimerkit osoittavat, ettei materiaalin tieteellinen arviointi pääty siihen, kun materiaali hyväksytään markkinoille. Kun uutta tutkimustietoa saadaan, altistumisen raja-arvoja tarkistetaan, rajoituksia laajennetaan ja kuluttajasuosituksia muutetaan.

Miksi puhumme ensisijaisesti lapsista?

Lapset eivät ole vain ”pieniä aikuisia”. Suhteessa kehonpainoonsa he syövät ja juovat enemmän sekä hengittävät enemmän ilmaa kuin aikuiset. Pienet lapset laittavat myös usein käsiä ja erilaisia esineitä suuhunsa, mikä luo lisää altistumisreittejä kemiallisille aineille.

Samalla heidän kehonsa on voimakkaassa kehitysvaiheessa. Hermosto, immuunijärjestelmä, hormonijärjestelmä ja lisääntymisjärjestelmä käyvät läpi ratkaisevia kehitysvaiheita. Siksi tutkijat ja terveysviranomaiset kiinnittävät erityistä huomiota mahdolliseen altistumiseen hormonitoimintaa häiritseville aineille ja muille kemiallisille yhdisteille vauvaiässä ja lapsuudessa.

Kun kyse on pullosta, jota lapsi käyttää päivittäin, joskus useiden vuosien ajan, on järkevää vähentää tarpeetonta kosketusta muoviin silloin, kun vaihtoehtoja on saatavilla.

Tietoinen valinta yhden ainoan merkinnän varaan luottamisen sijaan

Tieteellinen tieto BPA:sta, sen korvaavista aineista ja mikromuovista kehittyy jatkuvasti. Samalla myös altistumisen raja-arvot, asiantuntijasuositukset ja lainsäädäntö muuttuvat.

Yksi asia on kuitenkin jo selvä: BPA-vapaa-merkintä ei anna täydellistä tietoa tuotteen materiaalista.

Jos tavoitteena on vähentää muovin ja lapsen ruoan ja juoman välistä kosketusta mahdollisimman paljon, on viisasta valita pulloja ja astioita, joiden kaikki sisällön kanssa kosketuksissa olevat osat on valmistettu vaihtoehtoisista materiaaleista – esimerkiksi ruostumattomasta teräksestä, lasista ja elintarvikekosketukseen soveltuvasta silikonista.

On tärkeää tarkastella paitsi pakkauksen näkyvintä merkintää, myös sitä, mistä koko tuote todellisuudessa on valmistettu.

Se on yksinkertainen arjen valinta. Mutta kun lapsi käyttää samaa pulloa joka päivä, tällaiset päätökset vähentävät johdonmukaisesti tarpeetonta kosketusta muoviin.

Artikkelissa käytetyt lähteet:

• Europeiska unionen — EUR-Lex: Commission Directive 2011/8/EU on BPA in plastic infant feeding bottles
• Health Canada — Bisphenol A: measures concerning polycarbonate baby bottles
• Rochester & Bolden — Bisphenol S and F: A Systematic Review and Comparison of the Hormonal Activity of Bisphenol A Substitutes
• Europeiska livsmedelssäkerhetsmyndigheten, EFSA — Bisphenol A in food is a health risk
• Europeiska miljöbyrån, EEA — Human exposure to Bisphenol A in Europe
• Europeiska kommissionen — Commission adopts ban of Bisphenol A in food contact materials
• Europeiska unionen — EUR-Lex: Commission Regulation (EU) 2024/3190 on BPA and other bisphenols in food contact materials
• Forbrukerrådet och NILU — Ulovleg stoff funne i barnemat-emballasje: Forbrukarrådet krev strakstiltak
• Folkehelseinstituttet, FHI — Bisfenol A (BPA) og helserisiko
• Folkehelseinstituttet, FHI — Miljøgifter og helse i Norge: Barn har høyere eksponering
• Forbrukerrådet — Slik unngår du uønskede kjemikalier i hverdagen
• Li et al., Trinity College Dublin — Microplastic release from the degradation of polypropylene feeding bottles during infant formula preparation, Nature Food
• Europeiska miljöbyrån, EEA — Plastics: impacts on human health and exposure to microplastics
• Världshälsoorganisationen, WHO — Dietary and inhalation exposure to nano- and microplastic particles and potential implications for human health